Hmmm

Nyt on kyllä menny aika päin persettä. Tai siis ainakin syömiset, mut en oo onneks läheskään yhtä masentunu kun ehkä pari kk sitte vielä olin. Oon huomannut että vasta sitten huomaa kuinka huonossa kunnossa on ollu kun on menossa vähän parempi kausi, pystyy näkemään sen masennuksen jotenkin paremmin kun on saanut vähän etäisyyttä siihen. Viime vuosi oli ehkä pahin koskaan, vaikka muistan miten paskaa abivuosikin oli aikoinaan.

Olin alunperin suunnitellut että saan kandin ensvuonna valmiiksi, mutta oon päättäny että jaan sen sittenkin kahteen vuoteen. Jospa yrittäis oikeasti saada tän elämän raiteilleen :D Tai siis, yrittää löytää sellanen tasapaino että syömiset pysyis kurissa ja suht terveellisyyden rajoissa. Sit ehtisin tehdä myöskin töitä, ja on aina kivempi jos on vähän enemmän käyttörahaa. Sain tältä vuodelta kasaan ihan kivasti opintopisteitä, mut se raataminen ja panikointi oli kyllä ihan perseetä, ja olin tosiaan hermoromahduksen partaalla. Mitä iloa siitä muka on että valmistuisin vuotta aikasemmin jos tuun hulluksi? aaaa.