keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Hmmm

Nyt on kyllä menny aika päin persettä. Tai siis ainakin syömiset, mut en oo onneks läheskään yhtä masentunu kun ehkä pari kk sitte vielä olin. Oon huomannut että vasta sitten huomaa kuinka huonossa kunnossa on ollu kun on menossa vähän parempi kausi, pystyy näkemään sen masennuksen jotenkin paremmin kun on saanut vähän etäisyyttä siihen. Viime vuosi oli ehkä pahin koskaan, vaikka muistan miten paskaa abivuosikin oli aikoinaan.

Olin alunperin suunnitellut että saan kandin ensvuonna valmiiksi, mutta oon päättäny että jaan sen sittenkin kahteen vuoteen. Jospa yrittäis oikeasti saada tän elämän raiteilleen :D Tai siis, yrittää löytää sellanen tasapaino että syömiset pysyis kurissa ja suht terveellisyyden rajoissa. Sit ehtisin tehdä myöskin töitä, ja on aina kivempi jos on vähän enemmän käyttörahaa. Sain tältä vuodelta kasaan ihan kivasti opintopisteitä, mut se raataminen ja panikointi oli kyllä ihan perseetä, ja olin tosiaan hermoromahduksen partaalla. Mitä iloa siitä muka on että valmistuisin vuotta aikasemmin jos tuun hulluksi? aaaa.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Work work work

Jooo. Oon tosiaan nyt töissä, ja parin ekan päivän jälkeen tää alkaa tuntumaan ihan ok hommmalta. Tää on tällasta asiakaspalvelua etc. Kun on hommaa on vähemmän aikaa miettiä syömisiä, ja oonkin onnistunu syömään noin 300 kcal päivässä ehkä noin viikon ajan. Vituttaa vähän koska tää viikonloppu meni taas ihan mässäilyks, mut huomenna taas takasin laihisrytmiin. Punnitsin vihdoin itteni ja omg 72 kg näytti vaaka. Sain viikon aikana tiputettua painoa 69 kiloon, saa nähdä mitä vaaka näyttää sitte ens viikolla. Ja tiedän toki että nesteitähän nää nyt on.

Oon päättäny että taidan jatkaa tätä hommaa vieä kesän jälkeenkin, kyllä se on vaan niin paljon kivempaa elellä sitte opiskelijana kun on vähän ekstraa kukkarossa. En tietenkään täyspäiväsesti, mut kuitenkin.

Eräs kaveri soitti mulle töiden jälkeen perjantaina että heeei lähetään baariin, ja eihän mulla ollu vaihtovaatteita tai mitään mukana. Kun istuttiin baaripöytään teki heti mieli lähtee himaan... Siellä oli vaan jotain sen duunikavereita, ja aaa vihaan "viettää iltaa" tuntemattomien ihmisten kanssa, varsinkin kun olin periaatteessa vesilinjalla. Ja jotenkin on vähän sellanen fiilis et se pyysi mut sinne vaan sen takia että sai pummattua kyydin kotiin.